Paha yskä ja yhä pahenee !

Näin kauniin kesän aluksi sitten hankin itselleni aivan kamalan kesäflunssan! Yskittää, kurkku on kipeä ja nenä tipahtaa kohta irti kun niistän niin paljon. Olen koko ajan yliväsynyt ja kärttyinen, onneksi saan olla itsekseni täällä kotona, tosin koirulin kanssa, ei tarvitse loukata ketään ärtyisydellä ja kiukuttelulla.

Sain minä tänään kivaakin postia, määräaikaista eläkettäni jatkettiin 1.7.2011 eteenpäin, eikä siinä kyllä lukenut että mihin saakka! Täytyy huomenna selvittää, oliko tämä jo lopullinen työkyvyttömyyseläke, vai vieläkö tarvitsee laukata eri lääkäreillä ja hankkia B-todistuksia!

Koirani on nimeltään Mörkö, ja rodultaan chichuahua. Mörkö on ihana päivän piristäjä, aina kun itsellä on sellainen olo, että ei perhana, tästä ei tule mitään, niin ukkelihan se tulla vilistää paijattavaksi ja istumaan ihan viereen. Jos en huomaa koko ajan rapsutella, tulee pienestä tassusta näpäytys, että muori, silittely unohtui!
Olen sanonut kaikille ystävilleni, että Mörkö on minun terapia-koirani, niin taitava se on aistimaan mielentilojani, ja lohduttamaan silloin kun tarvii, tai riehumaan kanssani kun olen pirteämpi. Ja Mörkö on ihana kävelijä, perjantaina käveltiin tätini luokse vähän yli 6 kilometriä, eikä ukkeli ollut moksiskaan, vaikka vesi kyllä kelpasi, ja yöllä nukutti koiraakin hyvin.

Muutakin mukavaa elämääni kuuluu, minusta on tulossa syksyllä mummu! <3
Vähän yllättäen kyllä, mutta minulle ja minun ihanille kyyhkyläisilleni yllätys oli kuitenkin mieluinen.
Harmittaa vaan, kun Iina ja Otto asuvat niin kaukana minusta, niin en voi olla onnessa mukana niin paljon kuin itse haluaisin.
Tosin Otto voi olla onnellinenkin, ettei anoppikokelas ole koko ajan siinä hääräilemässä. Mutta joka päivä Iinan kanssa jutellaan puhelimessa ja koneella, useimmiten molemmilla tavoilla ja monta kertaa päivässä.

Minä kuulun siihen ylihuolehtivien äitien rotuun, jonka lapsi joutuu kestämään sen, että äiti haluaa aina tietää kaiken, ja on koko ajan huolissaan. Onneksi Iina on selväjärkinen nuori nainen, minusta huolimatta ! 

Nyt alkaa taas tuntua siltä, että ei enää jaksa istua pystyssä, kuume tuntuu nousevan. Minä taas kirjoittelen, jahka kunto sen sallii, ja jos joku näitä lörpötyksiä haluaa edes lukea !

Öitä kaikille murusille !